Häiriö

Syö kuin pikkulintu - seitsemän kertaa oman painonsa verran


Tarinaa siitä, kuinka ruoka on muuttunut elämän tärkeimmäksi asiaksi

Nimi: Varpunen
Sijainti: Finland

11.6.05

-1,0 kg
Jäätelö
150 grammaa kalkkunaa
6 tuntia kävelyä
Puoli tuntia yritystä saada vatsalihakset

Vaikken voi millään väittää, että kaikki viat päässäni olisivat muiden ihmisten sanomisten aikaansaamia, alapuolella top 8 niistä lauseista, jotka tunkevat päähäni tilanteen ollessa pahempaan päin.

1) "Mä olen aina pitänyt siroista naisista." Olkapään yli vahingossa lukemastani keskustelusta silloisen parhaan kaverini (hyvin laihan) ja miehen, joka petti minut, välillä.

2) "No on sulle ainakin tota rintavarustusta kertynyt." Isäni. Siinä vaiheessa, kun aloin muistuttaa etäisesti naista. Tästä hetkestä kului kahdeksan vuotta ennen kuin uskalsin pitää julkisesti paitaa, josta voi päätellä mitään rintojeni koosta.

3) "Oksennutatko sie itteäs?" Terveydenhoitaja yläasteella laihduttuani parikymmentä kiloa. En oksentanut silloin vielä. Vaikka jälkikäteen katsottuna tämä ei ehkä olisi niin paha, vaan ihan asiallinen kysymys, silloin se tuntui maailman pahimmalta loukkaukselta. Enhän minä nyt sellaiseen sortuisi, hyi yäk.

4) "Et sä nyt vieläkään mikään laiha ole." Samainen paras kaveri, monta kertaa eri yhteyksissä.

5) "Kuinka paljon sä painat?" "xx kiloa." "Ai minä olen ollut vielä tuotakin laihempi nuorena!" Äitini.

6) Tyttökavereideni ja Haukan harrastama tökkiminen ja puristelu ("Kun sä oot niin pehmeä!") ahdistaa. Eivät ne sitä pahalla kai sano, ja tottakai ohutkin rasvakerros tuntuu omituiselta niiden omien vartaloiden rinnalla.

7) Isäni, Merimetson ja muutaman muun huoli siitä, etten vain ole päästänyt itseäni lihomaan. Onhan se isällekin varmasti traumaattista, kun ei näe tytärtään pariin vuoteen ja tapaakin pikkuisen prinsessan sijasta ex-vaimonsa näköisen läskin. Mutta jos siitä ei vaikka joka kerta tekisi numeroa.

8) "...sellaset läskit huorat kuvittelee olevansa hyvännäköisiä..." ja monta monta muuta vastaavaa. Lisäksi kuukautisten puuttumisen ihailua, laihuuden yhdistämistä kaikkiin muihinkin ihmisen hyviin ominaisuuksiin jne. Erikoisuutena se, että laihuus ei ollut niinkään säntillisyyden ja itsekurin merkki, kuten joissakin muissa anoreksiamyönteisissä yhteisöissä, vaan boheemiuden ja luovuuden. Eräältä irc-kanavalta, jolla ei ole mitään tekemistä syömishäiriöiden kanssa.