Häiriö

Syö kuin pikkulintu - seitsemän kertaa oman painonsa verran


Tarinaa siitä, kuinka ruoka on muuttunut elämän tärkeimmäksi asiaksi

Nimi: Varpunen
Sijainti: Finland

21.6.05

Lauantaille vielä lisää:

Neljä viipaletta ruisleipää voilla

Sunnuntai:

Karjalanpiirakka
Jäätelö
0,75 litraa jäätelöä
3 lonkeroa
6 viipaletta ruisleipää voilla

Tänään:

Laku
Kolme tortillaa (juustoa, kermaviiliä, jauheliha-papu-mössöä)
Jäätelö

Yöt vanhassa asunnossa aiheuttavat ahmimista. Onneksi siellä ei ole kuin sitä perkeleen ruisleipää. Syötyäni en pysty nukkumaan, eikä tällä hetkellä unirytmistä voi edes puhua.

Pelkään sitä hetkeä, kun virta loppuu ja vajoan jonnekin masennuksen tietämille. Silloin voinee heittää hyvästit ajatukselle kokonaisesta oksentamattomasta kuukaudesta.

"Huomenna kaksi viikkoa täynnä. Järkyttävää." "ja oot vielä todistettavasti syönyt :)" Jälkimmäinen ei ehkä ole asia, jota olisi syytä hävetä, ja melkeinpä loukkaantua sanojalle.

Ei se nyt ehkä maailman kamalin asia ole, mutta jotakin luokkaa: "Kuolasin sohvan käsinojalle nukkuessani vieraassa paikassa", "Kerroin satavuotiaalle uskovaiselle sukulaiselle kaksimielisen, omasta mielestäni hauskan jutun, joka ei herättänyt aivan toivottua reaktiota" tai "Lensin perseelleni vesilätäkköön paikassa, jossa vaatteidenvaihtoon ei ole mitään mahdollisuuksia."