Häiriö

Syö kuin pikkulintu - seitsemän kertaa oman painonsa verran


Tarinaa siitä, kuinka ruoka on muuttunut elämän tärkeimmäksi asiaksi

Nimi: Varpunen
Sijainti: Finland

27.6.05

Torstai:

Lautasellinen "salaattia" (pasta- ja perunasalaattia, joissa ei kummassakaan vahingossakaan mitään vihreää tai terveellistä)
Pari palaa patonkia (juustolla ja tuorejuustolla)
Puolikas Dracula-karkkipussi
Kourallinen sipsejä

Perjantai:

Patonkia
Pari lautasellista salaattia
Sipsejä

Lauantai:

Lisää Dracula-karkkeja
Lisää salaattia
Lisää patonkia
Lisää sipsejä
Fetajuustoa ja oliiveja

Sunnuntai:

Vielä vähän patonkia
...ja salaattia
Jäätelö
Pakastepitsa
Puolikas perunarieska (kalkkunaleikkeellä ja tuorejuustolla)
Kupillinen marjoja

Koko aikana:
12 pulloa lonkeroa
Ainakin saman verran kaljaa, todennäköisesti paljon enemmän
Tequilaa
Satunnaisia viinoja lantrinkeineen

Torstaina en edellisen yön tapahtumien seurauksena pystynyt syömään mitään ennen kuin myöhään illalla. Kaupassa olisi pitänyt hankkia jotain fiksua ruokaa koko viikonlopuksi, mutta ihmisten ostamat hirveät ruokamäärät pelottivat niin, että meinasin ruveta itkemään.

Illan myötä tilanne helpotti ja siitä lähtien olenkin ollut tasaisen tappavassa ämpärikännissä. Positiivista on ehkä se, että en tietyn promillemäärän ylityttyä murehdi syömisiäni niin suhteettoman paljon. Negatiivisena asiana voidaan mainita sitten kaikki muu.

Uskalsin jopa pukeutua kesämekkoon, joka paljastaa enemmän kuin peittää ja käydä saunassa kavereiden nähden. Oli kivaa ja leppoisaa, mutta nyt kuvien tultua toivon, että olisin lukkiutunut koko ajaksi pimeään koppiin olemaan ruma ja lihava. Miten sitä humalassa voikaan kuvitella olevansa ihan siedettävän näköinen naisihminen?

Pitäisi muuttaa vaaka tänne, niin saisi jotain vahvistusta sille käsitykselle, että olen turvonnut viisinkertaiseksi viikonlopun aikana. Huomenna en syö.