Häiriö

Syö kuin pikkulintu - seitsemän kertaa oman painonsa verran


Tarinaa siitä, kuinka ruoka on muuttunut elämän tärkeimmäksi asiaksi

Nimi: Varpunen
Sijainti: Finland

10.7.05

Tehdään sitten vaikka tällaisia viikottaisia yhteenvetoja.

Maanantai:
Epäterveellistä syömistä toisen päivän krapulaan. Ei nyt aivan ahmimisrajoilla kuitenkaan.

Tiistai:
Yön yli valvominen, että varmasti herää aamulla lenkille. Yliterveellisen ruokavalion suunnittelua. Mittasin maitolasinkin koon desilitramitalla, että varmasti tulisi kaikki tarvittava, muttei millilitraakaan ylimääräistä. Tämä on kyllä ihan uutta minulle. Yöllä sortuminen syömään seuraavallekin päivälle suunnitellut ruuat.

Keskiviikko:
Ahmimista. Ensimmäisen "kierroksen" jälkeen en vielä oksentanut, toisen jälkeen kyllä.

Torstai:
Paastoa.

Perjantai:
Helvetin tuskallinen lenkki, koska verensokeri oli niin matalalla. Vähitellen siitä kuitenkin toipui, eikä olisi halunnut lopettaa juoksemista, ennen kuin silmissä rupesi hämärtymään. Väkisin syöty broilersalaatti, että pystyisi juomaan aivonsa pellolle voimatta kovin pahoin.

Lauantai:
Suolapähkinöitä ja pakastepitsa krapulaan. Oksensin. Illalla hirvittävät määrät lisää alkoholia ja yöllä pakotettua ruokaa, että pysyisi tolpillaan.

Sunnuntai:
Makaronilaatikkoa (tää on varmaan ihan ok, syödä edes jotain, ehkä krapula helpottaa). Kauppareissun saldona jäätelöä, pakastepitsaa, Kiwin kaapista vielä leipää ja tuliaiskarkkeja. Oksensin.

Jotenkin ei vaikuta vieläkään liian tasapainoiselta.

Äitini kanssa puhuessa sivuttiin jutuissa pikkuserkkuani, joka on tapellut anoreksian kanssa vuosikausia. Nyt oli sitten kuulemma menty toiseen ääripäähän, ja se oli aivan liian lihava. "...mutta siitä on tullut jotenkin taas oma itsensä, paljon rennompi eikä sellainen nipottaja." Haluaisin ehkä tietää, kuinka paljon minun luonteeni muuttuu sairastamisen eri vaiheissa.