Häiriö

Syö kuin pikkulintu - seitsemän kertaa oman painonsa verran


Tarinaa siitä, kuinka ruoka on muuttunut elämän tärkeimmäksi asiaksi

Nimi: Varpunen
Sijainti: Finland

10.9.05

Edellisen kirjoituksen jälkeen tapahtui huonompi käänne, mutta jokin sitten kuitenkin käänsi ajatukset oikeampaan suuntaan. Ehkä se oli se, kuinka tunsin pettäväni Kiwin, kun romanttisen ravintolaillallisen jälkeen ryntäsin kotiin oksentamaan. Ehkä se oli se, kun kipu poskissa ja kutina korvissa alkoi taas tuntua. Ehkä vähitellen paranen oikeasti.

Keskustelu miespuolisen syömisvikaisen kanssa aiheutti muutamaksi päiväksi hysteeristä syömisten märehtimistä. En usko, että vertaistuki ainakaan olisi minun juttuni.

Perun edelleen menojani sillä perusteella, että olen liian lihava näyttäytyäkseni julkisesti. Silmät etsivät ympäriltä anorektikkoja, joita sitten kadehdin niin, että melkein itkettää. Aloin taas syödä e-pillereitä, mutta niiden takia elimistöön kerääntyvä neste ahdistaa aivan rajattomasti. Syötyäni haluaisin ruuan pois vatsasta mahdollisimman nopeasti. Kunnon nälkä on ainoa oikea olotila. Aamulla ensimmäisenä ryntään vaa'alle tarkistamaan, kumpaan suuntaan ne 200 grammaa ovat tänään liikkuneet.

Mutta en oksenna, ahmimiset ovat asettuneet jokseenkin järjellisiksi, enkä ole liian laiha. Syön lähes päivittäin lämpimän aterian ja laitan taas voita leivän päälle.

Kiwi sanoi minun olevan paremman näköinen kuin kolme kiloa laihempana. Otin se aluksi kohteliaisuutena, mutta nyt ajatus on jäänyt pyörimään päähän negatiivisena. Olen siis lihonut niin, että se näkyy. Kuulemma on kivempi, kun minulla on vähän mahaa. Vakuuttelin, että kaikki, mitä se sanoi, oli ihan ok.

Mutta kun en minä halua olla seksikäs ja haluttava. Kaoottisista seksisuhteista huolimatta, tai ehkä juuri niiden takia, vihaan noita asioita. Haluaisin olla niin hento ja hauras, ettei kukaan uskaltaisi koskea minuun. Mieluiten hävittäisin koko ruumiin ja leijuisin jonkinlaisena henkiolentona ympäriinsä.

Huomenna minä en syö. Ei ihminen oikeasti tarvitse ruokaa mihinkään.