Häiriö

Syö kuin pikkulintu - seitsemän kertaa oman painonsa verran


Tarinaa siitä, kuinka ruoka on muuttunut elämän tärkeimmäksi asiaksi

Nimi: Varpunen
Sijainti: Finland

11.11.05

Taidan pelätä terveeksi tulemista. Oikeasti vaikutti hetken siltä, että halutessani pystyn syömään, olemaan syömättä aivan liikaa, tai ainakin suhtautumaan siihen hysteerisellä tavalla. Ehkä jopa aavistuksen laihduttamaankin joutumatta mihinkään älyttömään syöksykierteeseen.

Säikähdin niin helvetisti, että aloitin taas yhden näistä mielipuolisista laihdutuskuureista, joiden ohjenuora kuuluu "Älä syö, älä edes harkitse syöväsi. Jos syöt, tunne järjettömän huonoa omatuntoa siitä. Juokse niin, että jalat antavat periksi. Jos jokin kohta epäonnistuu, oksenna." Ja joka maanantai petyn, kun paino on laskenut vain kilon, eikä kolmea. Ja päätän, etten seuraavana viikonloppuna anna edes umpihumalassa nälän voittaa.

Ensi viikolla pitäisi mennä lääkäriin hakemaan e-pillereitä. En onnistunut laihduttamaan itseäni niin paljoa, että ulkonäkö kertoisi, mitä muuta asiaa minulla on. En usko, että rohkeus riittää tälläkään kertaa minkään sanomiseen.

Olen oppinut kertomaan Kiwillekin vain valittuja paloja. Herätän sen keskellä yötä kuuntelemaan, kuinka itken päivällä syömääni leipäpalaa, mutta en sano oksentaneeni edellisenä iltana sen laittaman ruuan. Teeskentelen, etten laihduta, mutta jostain kumman syystä jätän tavaksi muodostuneen jäätelön kauppaan, ja lähden "kouluun" ilman aamupalaa. Enkä edes mene sinne kouluun, vaan lenkille.

Kaiken lisäksi joulu on aivan liian pian. Pitääkö minun lihottaa itseni, että kehtaan mennä kotiin? Vai vain lakata laihduttamasta viimeistään nyt?